Elintarvikealalla luomutuotteiden tuotantoa, merkintöjä ja vähittäismyyntiä ohjataan luomumaataloudelle säädetyllä EU-lainsäädännöllä. Kosmetiikka-alaa säätelevässä EU-lainsäädännössä ei puolestaan tehdä eroa perinteisten synteettisten tuotteiden ja luonnonmukaisten tai luonnontuotteiden välille: aidon luonnonkosmetiikan tai aidon luonnollisuuden kriteereitä ei määritellä erikseen. EU:lla ei ole toistaiseksi lainkaan luonnonkosmetiikkaa koskevaa lainsäädäntöä. Ainoa lainsäädännöllinen kehys, joka EU:ssa sitoo kaikkea kosmetiikkaa, on EU:n kosmetiikka-asetus.

Jotta vältettäisiin luonnonkosmetiikka-termin villi väärinkäyttö ja tahattomat sekaannukset, monet eurooppalaiset organisaatiot ovat kehittäneet luonnonkosmetiikan standardeja eli sertifikaatteja auttaakseen kuluttajaa erottamaan aidosti luonnolliset tuotteet viherpestyistä. Sertifioija on tuotteen valmistajista riippumaton taho. Sovitut luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävät tuotteet saavat käyttää sertifioijan myöntämää logoa.

SEIKKAILU SERTIFIKAATTIVIIDAKOSSA

Yksi maailman suurimmista luonnonkosmetiikan sertifiointiorganisaatioista ECOCERT GREENLIFE SAS perustettiin Ranskassa vuonna 1991. ECOCERT kehitti ensimmäisenä standardeja luonnonmukaista ja luonnonkosmetiikkaa varten. Organisaation päätoimipaikka sijaitsee Euroopassa, mutta tarkastuksia tehdään yli 80 maassa. Tällä hetkellä ECOCERT tukee ja ohjaa yli tuhatta yritystä niiden sertifiointiprosessissa. Tammikuussa 2017 ECOCERT alkoi sertifioida kosmetiikan koostumuksia COSMOS-standardin mukaisesti. COSMOS helpottaa kuluttajan valintaa sertifikaattiviidakossa, sillä se yhtenäistää kriteereitä. Sen kehittäjiin kuuluu useita eri järjestöjä ja luonnonkosmetiikan sertifiointielimiä: BDIH (Saksa), COSMEBIO (Ranska), ECOCERT GREENLIFE (Ranska), ICEA (Italia) ja SOIL ASSOCIATION (Britannia). COSMEBIOn mukaan 85 % luonnonmukaiseksi sertifioidusta kosmetiikasta ympäri maailman on sertifioitu kansainvälisen COSMOS-standardin mukaisesti.

Toinen organisaatio on Natrue, jonka asiakaskunta koostuu lähinnä Saksassa toimivista luonnonkosmetiikan valmistajista. Natrue on laatinut oman luonnonkosmetiikkaa koskevan standardinsa, joka eroaa hieman COSMOS-standardista. Olennaisin ero on se, että Natrue-sertifioinnissa tarkastetaan tuotteen ainesosat ja merkinnät, mutta ei valmistuspaikkaa.

Kansainvälinen International Organization for Standardization ISO julkaisi äskettäin luonnonkosmetiikkaa koskevat suuntaviivat. Näitä suuntaviivoja pidetään kiistanalaisina ja ”heikompina” kuin ECOCERT, COSMOS-, tai Natrue-standardit, sillä suuntaviivoissa sallitaan petrokemikaalien ja muuntogeenisten ainesosien käyttö. Sen sijaan, että ISO olisi saanut karsittua luonnonkosmetiikan merkintöjen viidakkoa, se on sekoittanut soppaa entisestään sallimalla petrokemikaalien ja muuntogeenisten ainesosien käytön ”luonnonmukaisissa” koostumuksissa.

Mikä ISO-standardissa mättää?

ISO 16128 -standardin perimmäisenä tarkoituksena oli tarjota luonnon- ja luomukosmetiikkaa koskevat suuntaviivat, joita perinteisen synteettisen kosmetiikan valmistajat voisivat käyttää perustellakseen tuotteissa esitettyjä luonnon- ja luomukosmetiikan väittämiä niitä koskevan EU:n yleisen direktiivin mukaisesti. On syytä korostaa, että ISO 16128 -standardi on ohjeistus tai suositus, jota saatetaan käyttää tulevien standardien lähtökohtana.

Suuntaviivoissa ei esitetä tarkkoja tai rajoittavia kriteerejä, vaan ainoastaan määritelmiä ja jokseenkin epäjohdonmukaisia laskelmia. Useiden perustavanlaatuisten ongelmien takia uusi ISO-standardi on huomattavasti ECOCERT/COSMOS- tai NATRUE-standardeja heikompi.

ISO 16128 -standardin suurimmat ongelmat ovat seuraavat:

Standardissa ei esitetä lopputuotteiden koostumukseen tai merkintöihin liittyviä kriteerejä

Tuote, jonka väitetään olevan luonnollinen tai luonnonmukainen, voi sisältää suuria määriä synteettisiä ainesosia tai petrokemikaaleja, kuten silikonia, mineraaliöljyä jne.

Muuntogeeniset ainesosat sallitaan

Kolmannen osapuolen ei tarvitse varmistaa kriteerien täyttymistä

ISOn luonnonkosmetiikkastandardia ei pitäisi kuitenkaan rinnastaa muihin ISO-standardeihin, kuten ohjeisiin kosmetiikkateollisuuden hyvistä käytännöistä, sillä teollisuuden eri aloilla ISO-standardeja pidetään vakuuttavina.

Uusi ISO-standardi ei tällä hetkellä vaikuta lainsäädäntöön, eikä se edellytä tuotteiden koostumuksen tai merkintöjen muuttamista. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että suuntaviivojen takia markkinoille voi tulvia tuotteita, jotka eivät ole aidosti luonnollisia vaan ainoastaan luonnollisuutta jäljitteleviä tai lähes luonnollisia. Tämä johtaa kuluttajia harhaan ja vaikuttaa haitallisesti niihin tuottajiin, jotka valmistavat aidosti luonnollisia tuotteita. Vaikka ISO 16128 -standardi sisällytettäisiin EU:n lainsäädäntöön, MÁDARA ei aio muuttaa nykyisiä toimintatapojaan tai markkinointistrategiaansa. Tämä tarkoittaa, että sertifioimme edelleen tuotteemme ECOCERT- ja COSMOS-standardien mukaisesti emmekä muuta koostumuksia, mikä varmasti vastaa myös ISO 16128 -standardin vaatimuksia.


MÁDARAn kannalta ECOCERT/COSMOS-standardit ovat luotettavampia, sillä ne sisältävät lukuisia tarkkoja sääntöjä ainesosien alkuperästä, tuotannon ja merkintöjen valvonnasta sekä yleisestä ympäristövaikutuksesta. Nämä kaikki ovat tärkeitä seikkoja luonnonkosmetiikkaa valitseville kuluttajille.

EU:n uusi säännös puhututtaa hyvässä ja pahassa

EU:n viranomaiset ovat hyväksyneet täydentävän liitteen, jolla säännellään väittämien käyttöä. Liite vaikuttaa merkittävästi kosmetiikan merkintöihin ja markkinointiin. Vaikka joissakin säännöistä on järkeä ja ne tukevat avoimuutta ja rehellisyyttä, osa säännöistä sivuuttaa kuluttajien mielipiteet, vaarantaa vastuullisuuden ja kannustaa viherpesuun.


Vuoden 2019 heinäkuun 1. päivästä alkaen monia väitteitä, kuten ”parabeeniton”, ”hajusteeton”, ”allergeeniton” ja ”hypoallergeeninen”, saa käyttää kosmetiikassa vain tietyin rajoituksin. EU:n säännösten mukaan kosmetiikan väittämissä täytyy noudattaa yhteisiä kriteerejä, joihin kuuluvat myös lainmukaisuus, todenmukaisuus, todistepohjaisuus ja avoimuus. Tämä on täysin perusteltua. Hiljattain annetuissa suuntaviivoissa edellä mainitut ja monet muut väittämät katsotaan epäoikeudenmukaisiksi ja harhaanjohtaviksi. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Rajoittamalla esimerkiksi väittämän ”parabeeniton” ja muiden vastaavien väittämien käyttöä suuntaviivoilla itse asiassa heitetään lapsi pesuveden mukana ja viedään kuluttajilta oikeus valita juuri sellaisia tuotteita, joita he haluavat, turvallisuus ja vastuullisuus kärkenään.

Parabeeneja käytetään yleisesti kosmetiikan säilöntäaineena. Suurin huoli kosmetiikan parabeenien osalta liittyy niiden mahdolliseen vaikutukseen elimistössä: jotkut parabeeneista vaikuttavat hormonien ja varsinkin estrogeenin eli naishormonin tavoin. Vuonna 2011 Tanskan hallitus kielsi joidenkin parabeenien käytön lapsille tarkoitetuissa tuotteissa, sillä lapset saattavat olla erityisen alttiita näille hormonihäiriköille. Tanskan aloitteesta Euroopan komissio tarkisti EU:n kosmetiikka-asetusta lisäämällä kosmetiikassa kiellettyjen aineiden luetteloon viisi parabeenia (isopropyyliparabeeni, isobutyyliparabeeni, fenyyliparabeeni, bentsyyliparabeeni ja pentyyliparabeeni). Yleisimmin käytetyt parabeenit (metyyliparabeeni, propyyliparabeeni, butyyliparabeeni ja etyyliparabeeni) sallitaan kuitenkin edelleen kosmetiikan säilöntäaineina.

Parabeenien riskeistä julkaistiin lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, ja todisteet riskeistä kasvoivat. Tämä herätti keskustelua niin tiedotusvälineissä kuin kuluttajien keskuudessa, ja parabeeneja alettiin yleisesti vältellä. Koska parabeeneja käytetään perinteisen kosmetiikan säilöntäaineena, parabeeneista tuli synteettisen/perinteisen kosmetiikan valmistajien murheenkryyni. Vuosien kuluessa markkinoille on tullut valtavasti uusia ”parabeenittomia” koostumuksia.

Uusien suuntaviivojen mukaan väittämää ”parabeeniton” ei saa esittää, sillä jotkut parabeeneista ovat laillisesti sallittuja lainsäädännön nojalla. Hämmästyttävän yksinkertaista, eikö vain? Väittämää ”parabeeniton” ei suuntaviivojen mukaan pitäisi muutenkaan käyttää, sillä se antaa negatiivisen vaikutelman kaikista parabeeneista.

Ja nyt:

vedä syvään henkeä ja lue sama uudelleen. Mainittiinko turvallisuutta ollenkaan? Pitäisikö kosmetiikassa sallittujen ainesosien luetteloa (CosIng) pitää ”kiveen hakattuna sanana”, joka takaa kaikkien mahdollisten ainesosien turvallisuuden? On hyvä pitää mielessä, että viimeisten viiden vuoden aikana EU kielsi 137 raaka-aineen käytön kosmetiikassa. Kauneudenhoitotuotteiden myrkkylistalla on tällä hetkellä yhteensä 1 383 ainetta. Kosmetiikassa sallittujen ainesosien luettelo muuttuu jatkuvasti: ainesosia poistetaan lähes vuosittain. Säännösten noudattaminen ei sinällään takaa ainesosan tai tuotteen turvallisuutta, sillä itse säännöksiä voidaan muuttaa, kun tieteellinen tietämys ainesosien riskeistä ja sivuvaikutuksista lisääntyy. Vaikka ainesosa olisi tällä hetkellä sallittu turvallisena, se ei välttämättä ole sitä myöhemmin.

Joillakin parabeeneilla saattaa toki olla vähäisempiä haittavaikutuksia kuin toisilla, mutta se ei silti tarkoita, että ne olisivat turvallisia. Sen sijaan, että uudella liitteellä kannustettaisiin markkinoita (niin kuluttajia kuin valmistajia) perehtymään tiettyjen tärkeiden ainesosien riskeihin ja hyötyihin, sillä vain tukitaan kuluttajien suut ja hävitetään merkinnät. Kuluttajilla ei ole enää oikeutta vaatia parabeenittomia tuotteita ja selkeitä merkintöjä. Valmistajien ja kuluttajien sananvapaus heikkenee.

Emme ole koskaan puoltaneet ”parabeeniton”-tyyppisiä väittämiä, sillä olemme nähnyt liian monia ”viherpestyjä” koostumuksia, joissa on kyllä vähennetty parabeeneja, mutta joihin on sen sijaan lisätty fenoksietanolia (formaldehydin vapauttajaa) säilömään täyteläistä mangovoita (joka itse asiassa pohjautuu mineraaliöljyyn, johon on sekoitettu synteettistä mangon tuoksua). Toisaalta nämä väittämät ja tiedotusvälineissä esitetyt tiedot ovat kannustaneet kuluttajia tekemään vihreämpiä valintoja ja kasvattaneet luonnontuotteiden ja luonnonmukaisten tuotteiden kysyntää useilla kymmenillä prosenteilla jo yli vuosikymmenen ajan.

Uusien säännösten myötä perinteisten valmistajien ei enää tarvitse valmistaa ”kaikettomia” koostumuksia – olipa kyse sitten parabeeneista, fenoksietanolista tai muista mustalle listalle päätyneistä ainesosista. Koska luonnonmukaista tai luonnonkosmetiikkaa ei ole vieläkään määritelty EU:n lainsäädännössä, eurooppalaisille kauneudenhoitotuotteiden hyllyille alkaa mitä todennäköisemmin tulvia viherpestyjä tuotteita, jotka sisältävät houkuttelevan luonnollisia kasviperäisiä ainesosia, joiden säilöntäaineena on kuitenkin käytetty mitä tahansa ainetta, joka tappaa mikrobit tehokkaimmin.

Parabeenit ovat tietenkin vain yksi räikeä esimerkki kauneudenhoitotuotteiden alan nurjasta puolesta. Käytössä on myös lukuisia muita epämääräisiä tai selvästi vaarallisia ainesosia, esimerkiksi kemiallisia aurinkosuojia. Jotkut annetuista määräyksistä ansaitsevat kiitoksia, sillä niiden tarkoituksena on estää kosmetiikkamarkkinoita käyttämästä harhaanjohtavia tai liioiteltuja väittämiä ylenpalttisesti. Kaikkien kosteuttamiseen tai ikääntymisen merkkien torjuntaan liittyvien väittämien täytyy perustua asianmukaisiin ja päteviin tieteellisiin todisteisiin. Vaikka asia kuulostaa täysin maalaisjärjen mukaiselta, kaikki valmistajat ja tuotemerkit eivät ole perustaneet väittämiään todisteisiin.

Vuoden 2019 heinäkuun 1. päivästä alkaen kuluttajat voivat esimerkiksi ostaa hunajaa sisältäviä suihkugeelejä, sillä tuotteiden, joiden suoraan tai välillisesti väitetään sisältävän hunajaa, täytyy todella sisältää hunajaa – ei vain hunaja-aromia tai hunajan tuoksua. Onneksi mukaan mahtuu siis myös hyviä uutisia.